Tietoa

Kehon ja mielen hyvinvointi erilaisista maailmankuvista nähtynä

Universumin rakennetta selvittävät astrofyysikot ja hiukkasfyysikot tutkivat tällä hetkellä kiivaasti näkymätöntä maailmaa. Viimeisen noin 20 vuoden aikana koko astrofysiikassa ja myös hiukkasfysiikassa on tapahtunut kolmas fysikaalisen maailmankuvan ”vallankumous”.

Fyysikot ovat päätyneet todella mielenkiintoisiin johtopäätöksiin koko maailmankaikkeuden rakenteesta. Tästä kolmannesta fysiikan maailmankuvan ”vallankumouksesta” on erinomainen suomenkielinen esitys astrofysiikan professorin Lawrence Krauss:in kirjassa ”Kvintessenssi, puuttuvan massan arvoitus”, vuodelta 2000. Kirjan on suomentanut tiedetoimittaja Erkki Kauhanen vuonna 2003.

Lyhyesti todeten Krauss kirjoittaa, että koko fysikaalinen maailmankaikkeus rakentuu vähintään kolmesta asiasta. Ensimmäinen asia on silmin nähtävä kiinteä materia tai aine sekä fysikaalisin mittalaittein mitattava sähkömagneettinen säteily. Toinen asia on Kraussin mukaan silmin näkymätön pimeä massa tai aine. Sitä ei voida nähdä ihmissilmän avulla, koska tämä aine tai massa ei edusta sähkömagneettista energiaa. Tästä tulee tälle aineelle nimitys pimeä massa.

Astrofyysikot ovat löytäneet tämän pimeän massan ikään kuin kiertotietä tutkimalla tähtigalaksien liikkeitä. Krauss kutsuu tätä pimeää ainetta ”halo”:ksi. Jokaisen tähtigalaksin ympärillä on valtavan kokoinen näkymätön halo, joka ulottuu kauaksi kaikkien galaksien ympärille avaruuteen. Näiden halojen koko saattaa olla niin suuri, että eri galaksien halot saattavat jopa koskettaa toisiaan.

Kolmas universumin ”rakennusaine” astrofyysikoiden mukaan on pimeä energia, joka ikään kuin täyttää koko universumin ja galaksien väliset ”tyhjät” tilat. Tähtigalaksien väliset valtavat etäisyydet eivät olekaan tyhjää avaruutta, vaan ”täynnä” pimeää energiaa. Krauss toteaa, että tähän pimeään, ihmisen silmin täysin näkymättömään energiaan on päädytty siksi, että universumin jatkuvaa laajentumista ei voida selittää mitenkään muuten kuin tämän pimeän energian avulla. Tämä pimeä energia on ikään kuin gravitaation eli painovoiman vastavoima, joka ”pakottaa” avaruuden jatkuvaan laajentumiseen.

Krauss myös toteaa, että pimeä aine ja fyysinen materia olisi ikään kuin ”tiivistynyt” alun perin tästä pimeästä energiasta. Tässä yhteydessä Krauss tuskailee, että fyysikoilla ei ole harmainta aavistustakaan siitä mekanismista, jolla tämä tiivistyminen on tapahtunut. Saman hengen vetoon hän ihmettelee myös sitä, että mistä on tullut tieto tai mekanismi, jolla tämä tiivistyminen on tapahtunut juuri oikealla määrällä. Jos näin ei olisi tapahtunut, meidän silmin näkyvää maailmaa ei voisi olla edes olemassa!

Näistä kolmesta eri fysikaalisen maailman rakennusaineista fyysinen materia ja sähkömagneettinen säteily edustavat pienintä osuutta eli jotain 15-20 % luokkaa. Pimeä massa tai aine edustaa jotain 30-40 % ja pimeä energiaa on kaikkein eniten, jopa 70 % prosenttia koko maailmankaikkeuden rakenteesta. Astrofyysikoiden kiivain tutkimuskohde on nyt pyrkiä selvittämään, mitä ihmettä on tämä pimeä massa tai aine. Krauss toteaa, että se tulee olemaan erittäin vaikeaa, koska pimeällä massalla on äärimmäisen heikko vuorovaikutus näkyvän materian kanssa. Ja sitä kautta on äärimmäisen vaikea rakentaa sellaisia mittalaitetta, jolla tämä pimeä aine saataisiin silmin nähtävään mitattavaan muotoon.

Maailman kovin ja terävin astrofyysikoiden kärki tutkii kiivaimmin ja todella vakavissaan näkymätöntä maailmaa! Maailmaa, josta kenelläkään arkikokemuksessa ei ole harmainta aavistusta. Krauss toteaa, että jos näitä edellä esitettyjä näkemyksiä universumin rakenteesta olisi esitetty tiedemaailmalle esimerkiksi 30 vuotta sitten, olisi ajatusten esittäjä naulattu elävältä tiedemaailman häpeäpaaluun! Niin se maailmankuva muuttuu fyysikoilla sellaista vauhtia, että maallikkoa hirvittää! Joten kun lukee huolellisesti Kraussin kirjan, niin ei voi kuin todeta, että fyysikot puhuvat enemmän näkymättömästä maailmasta kuin paras varsinaisen mystiikan kirjoittaja konsanaan.

Fysikaalisessa maailmankuvassa on siten tapahtunut kolme ”vallankumousta”. Galilei ja Newton loivat aikoinaan mekaanisen fysikaalisen maailmankuvan tutkiessaan tähtien liikkeitä. Tämä oli sen ajan ihmisille ja varsinkin papistolle täydellinen shokki, jotka olivat arkikokemuksen mukaan mm. tottuneet siihen maailmankuvaan, että aurinko kiertää maapalloa. Nythän me kaikki hymyilemme tälle maailmankuvalle. Tätä Newtonilaista maailmankuvaa voisi luonnehtia konemaiseksi ja klassisen fysiikan 1800-luvun maailmankuvaksi. Maailma koostui kolmiulotteisista esineistä ja taivaankappeleista. Täysin sama, jossa me kaikki elämme arkeamme.

Albert Einstein aiheutti toisen fysiikan maailmankuvan täydellisen ”vallankumouksen” luomalla ensin suppean suhteellisuusteoriansa 1900-luvun alussa ja lopulta 1920-luvulla laajan suhteellisuusteoriansa. Aikaisempaan kolmiulotteiseen maailmankuvaan Einstein toi uuden neljännen ulottuvuuden: aika. Nyt tässä jo hypätään arkikokemuksen ulkopuolelle. Me emme pysty mitenkään hahmottamaan käytännön arkielämässä maailmankaikkeuden neljättä ulottuvuutta eli aikaa. Einsteinin aikoihin alkoi vähitellen syntyä myös hiukkasfysiikka, joka ryhtyi porautumaan vielä kauemmaksi arkikokemuksesta eli atomien ytimien näkymättömään maailmaan.

Kolmannen ”vallankumouksen” fysiikkaan ovat tuoneet astrofyysikot pimeällä aineella ja pimeällä energialla kuten edellä tuli jo todettua. Tämä on ollut looginen seuraamus Eisteinin käynnistämästä vallankumouksesta.

Kaiken kaikkiaan meillä on olemassa vähintään kolme erilaista, mutta kuitenkin ”sisäkkäin” olevaa fysiikan käsitystä maailmasta. Ensimmäinen on 1800-luvun mekanistinen, konemainen ja kolmiulotteinen maailma. Toinen on Einsteinilainen maailmankuva neljällä todellisuuden ulottuvuudellaan ja myös Einsteinin kuuluisalla lausekkeella E=mc2 eli energia on massa kertaa valon nopeuden neliö. Suomeksi sanottuna kaikki massa tai aine on energiaa. Tätä fysikaalista maailmankuvaa voisi kutsua 1900-luvun fysiikan maailmankuvaksi. Siihen sisältyy myös 1800-luvun mekaanisen fysiikan maailmankuva itsestään selvyytenä.

Kolmas fysiikan maailmankuva on 1900-luvun lopun eli käytännössä 2000-luvun maailmankuva pimeällä massalla ja energialla. Maailmankuvassa on myös hiukkasfyysikoiden esittämät käsitykset jopa useista sisäkkäin olevista todellisuuksista, joista yhtäkkiä tupsahtaa virtuaalihiukkasia fyysiseen maailmaan ja jotka hetkessä katoavat taas jonnekin toisiin ulottuvuuksiin. Tämä jos mikä on ”mystiikkaa” arkikokemuksesta katsottuna!

Normaalin lääketieteen maailmankuva

Perinteinen ja virallinen lääketiede nojaa 1800-luvun käsitykseen maailmasta ja ihmisestä. Kaikki mitä tutkitaan, pitää olla silmin nähtävää ja mitattavaa sekä lisäksi kenenkä hyvänsä uudestaan toistettavaa. Jos nämä edellytykset eivät täyty, niin kaikki muut väittämät tai toteamukset tässä maailmankuvassa ovat joko epätieteellisiä, humpuukia tai uskomuksia.

Tässä maailmakuvassa ihminen nähdään vain fysikaalisena kolmiulotteisena ”koneena”. Tämä kone toimii kolmiulotteisena fysikaalisessa maailmassa. Tämän ”koneen” toimintaa voidaan kuvata ja mitata kemian ja fysiikan mittareilla. Hoitoajattelussa tässä maailmankuvassa keskitytään vain yhteen koneen osaan kerrallaan. Jos korvaa särkee, pitää mennä korvalääkäriin, joka antaa korvaan tarkoitetun lääkkeen. Jos mahaa tai suolistoa särkee, pitää mennä sisätautilääkärin vastaanotolle. Hän tehnee silmämääräisen tähystyksen jommastakummasta päästä suolistoon ja toteaa useimmiten säryn olevan tämän ”koneen” osan toiminnallinen häiriö.

Ihminen sosiaalisena ja tuntevana oliona sopii huonosti tähän konemalliin. Jos kuitenkin on tunteiden kanssa ongelmia, esimerkiksi masennusta, pitää mennä psykiatrille, joka antaa lääkettä aivojen kemian muuttamiseen. Tässä maailmankuvassa esimerkiksi suoliston huonon toiminnan ja masennuksen välillä ei nähdä mitään yhteyttä. Kaikki ihmiskoneen osat ovat erillisiä, itsenäisiä yksiköitä, joita tutkitaan ja hoidetaan omina yksikköinään.

Joten voidaan tiivistäen todeta; kun luonnontieteiden kovin tieteellinen ydin eli fysiikka on edennyt näkyvän maailman tutkimisesta näkymättömän maailman tutkimiseen, niin ihmistä tutkiva lääketiede on jäänyt 1800-luvun fysiikan maailmankuvaan.

Funktionaalisen lääketieteen maailmankuva

Amerikassa noin 15 vuotta sitten kehitetty funktionaalinen eli toiminnallinen lääketiede on tuonut 1800-luvun ihmisen konemalliin uuden näkökulman. Tässä toiminnallisessa lääketieteessä ajatellaan ensikertaa ihmisen fysikaalista kehoa toiminnallisena kokonaisuutena. Esimerkiksi suoliston kokonaistoiminnalla nähdään olevan heijastusvaikutus esimerkiksi maksan toimintaan. Suoliston ja maksan kokonaistoiminnalla ymmärretään olevan vaikutusta esimerkiksi aivojen biokemiaan ja sitä kautta myös ehkä tunteisiin. Sanalla sanoen ihmisen fysikaalinen kone nähdään toimivan harmonisena kokonaisuutena, jossa eri elinten toiminnalla on keskinäinen vaikutusheijaste.

Toiminnallisen lääketieteen tutkimukset perustuvat fysikaalisesti nähtäviin tai mitattaviin asioihin eli tässä mielessä maailmankuvan perusta on sama kuin normaalissa lääketieteessä. Toiminnallisessa lääketieteessäkään ihmisen tunteilla ja sosiaalisilla asioilla ei nähdä olevan kovin voimakasta yhteyttä fyysisen kehon toimintoihin.

Toiminnallisen lääketieteen hoidoissa pidetään fysikaalisen kehon tervehdyttämisessä tärkeänä monipuolista ravitsemusta ja lisäravinteita. Myös yrtit sopivat hyvin tähän hoitomalliin, jos vain terapeutilla on osaamista näihin asioihin.

Virallisessa lääketieteen hoitomallissa ravitsemuksella ei ole käytännössä mitään merkitystä eli potilas saa syödä mitä mieleen juolahtaa tai olla jopa syömättä. Lisäravinteista nähdään olevan enemmän haittaa kuin hyötyä tai sitten niillä ei ole mitään merkitystä.

Kaiken kaikkiaan sekä virallisen että funktionaalisen lääketieteen maailmankuvan mukaan kaikki totena pidettävät asiat pitää olla silmin nähtäviä ja mitattavia asioita. Mitään näkymätöntä ei ole olemassa ihmisen olemuksessa eikä koko maailmassa tai maailmankaikkeudessa. Ja jos tätä väitetään olevan, niin niitä väittämiä pidetään epätieteellisinä, uskomusasioina. Tästä nousee virallisen lääketieteen puolelta hyvin usein esitetty käsite uskomushoidoista. Kaikki, mikä on koettavissa myös arkikokemuksessa, on oikeata ja totta.

Energialääketieteen maailmankuva

Energialääketiede sanaa voisi pitää eräänlaisena yleiskäsitteenä, jonka sisään tai alle kuuluu erilaisia näkemyksiä ihmisestä ja maailmasta. Energialääketieteestä käytetään englannin kielisessä maailmassa myös sanaa ”värähtelylääketiede”. Lääkäri Richard Gerber on kirjoittanut hyvän yleisesityksen koko aihepiiristä kirjassaan ”Vibrational Medicine, the handbook of subtle-energy therabies”, vuodelta 2001.

Yleistäen voidaan todeta, että energialääketieteessä nähdään ihmiskeho yhtäältä koostuvan sähköisistä tapahtumista kemiallisten reaktioiden lisäksi. Nämä sähköiset ilmiöt kuuluvat normaaliin sähkömagneettisiin tapahtumiin. Tämä näkökulma edustaa länsimaista ajattelua ja yhtä osa-aluetta energialääketieteestä. Näiden sähköisten tapahtumien mittaamiseen on kehitelty erilaisia tutkimus- ja hoitolaitteita 1900-luvun alusta lähtien Euroopassa, USA:ssa ja Venäjällä.

Toisaalta ihmiskeho nähdään koostuvan fyysisen materiaalisen kehon ja sähköisten ilmiöiden lisäksi myös ”energiakehosta”. Tästä energiakehosta käytetään länsimaissa nimitystä aura.
Tämän kehon aura koostuu joltain osin sähkömagneettisesta energiasta, mutta suurimmalta osaltaan aura on jotain muuta kuin sähkömagneettista energiaa. Gerber kutsuu tätä auran energiaa sublte-energy eli se on jotain hyvin ”hienojakoista” energiaa. Aura tai energiakeho sekä fyysinen keho ovat saumattomasti ”kiinni” toisissaan ja vaikuttavat herkeämättä toinen toiseensa. Tämä näkökulma edustaa ikivanhaa itämaista ajattelua ihmisen olemuksesta ja maailmankaikkeudesta.

Aura jaetaan usein vielä erilaisiin ”kerroksiin”, joista lähinnä fyysistä kehoa oleva kerros tai pari alinta kerrosta ovat sähkömagneettisten mittausten piirissä. Esimerkiksi ns. Kirlian kuvaustekniikalla saadaan valokuvattua fyysisesti näkyviin nämä alimmat kerrokset. Kiinalaisesta lääketieteestä esimerkiksi akupunktio operoi ja toimii tällä alimmalla aurakerroksella.

Auran ylemmät kerrokset ovat sitten jotain muuta kuin sähkömagneettista energiaa. Jotkut herkät ihmiset kautta vuosituhansien ovat kyenneet ”näkemään” nämä kerrokset ikään kuin selvänäköisesti, jostain syystä erityisesti itämailla. Itämainen lääkintätraditio onkin rakentunut juuri näiden ”näkijöiden” tutkimuksiin ja opetuksiin ihmiskehon toiminnasta.

Energialääketieteessä tunteilla on aivan erityinen painoarvo ihmisen kokonaishyvinvoinnissa. Toisaalta ajatellaan niin, että tunteet muodostavat ikään kuin oman ”energiaruumiin” tai kentän, joka on auran sisällä, mutta fyysisen kehon ulkopuolella. Häiriöt tässä tunnekehossa heijastuvat voimakkaasti aina fyysisen kehon biokemiallisiin prosesseihin asti. Myös kiinalaisessa taolaisessa lääkintäperinteessä ajatellaan, että erilaiset tunteet, siis sekä negatiiviset että myönteiset ”asuvat” kehon eri sisäelimissä. Esimerkiksi maksassa ”asuu” viha ja turhautuminen tai sitten ystävällisyys ja jalous. Munuaisissa ”asuu” pelko tai sitten herrasmiesmäisyys ja tyyneys. Keuhkoissa surullisuus, masennus tai sitten rohkeus. Sydämessä ”asuu” kärsimättömyys, vihamielisyys tai sitten myötätunto, ilo ja rakkaus. Tästä viimeksi mainitusta lienee jokaisella jonkinlaisia kokemuksia.

Energialääketieteen piiriin kuuluu myös yli 200 vuotta käytössä ollut homeopatia. Homeopatiaa on täysin mahdotonta ymmärtää 1800-luvun fysiikan käsittein. Jos homeopatiaa tarkastelee tästä maailmankuvasta käsin, niin se jos mikä vaikuttaa täysin uskomushoidolta. Jos muuttaakin maailmankuvansa eli omaksuu 2000-luvun fysiikan käsityksen maailman rakenteesta, muuttuu homeopatia loogiseksi ja ymmärrettäväksi.

Energialääketieteen piiriin kuuluu myös erilaiset energiahoidot, kuten esimerkiksi Reiki ja kaukoparannus. Tässä pätee sama asia kuin homeopatian kohdalla; jos näitä tarkastellaan 1800-luvun fysiikalla eli normaalin arkikokemuksen pohjalta, molemmat ovat täyttä uskomushoitoa ja humpuukia.

Joten voidaan yhteenvetona todeta, että fysiikassa tapahtunut kolmas maailmankuvan ”vallankumous” kuluneen 20 vuoden aikana on tuonut länsimaisen fysiikkaan perustuvan ajattelun todella lähelle ikivanhaa itämaista lääkintäperinnettä sekä homeopatiaa että koko itämaista käsitystä maailman rakenteesta. Tästä itämaisen maailmankuvan ja nykyfysiikan yhtäläisyydestä on oivallinen esitys teoreettisen fysiikan tohtori Fritjof Capran kirjassa ”The Tao of Physics, vuodelta 2000.

Uudessa fysiikassa puhutaan tieteellisenä totuutena ja itsestään selvyytenä näkymättömästä maailmasta. Maailmasta, jota ilman meidän näkyvää maailmaa ei voisi olla edes olemassa eikä siten koko ihmiskuntaa. Energialääketieteessä on puhuttu ja pidetty itsestään selvänä vuosituhansia näkymättömän maailman olemassaolo sekä ihmisen ja koko luomakunnan rakentuminen niin fyysisestä aineesta kuin näkymättömästä energiasta. Valitettavasti länsimainen lääketiede on jämähtänyt 1800-luvun fysiikan maailmankuvaan niin kuin jo edellä on todettu. Joten on viisasta opetella kuuntelemaan herkällä korvalla eri asiantuntijoiden lausuntoja tieteellisistä totuuksista ja miettiä, mistä maailmankuvasta käsin näitä totuuksia lausutaan.

Teuvo Rantala

maaliskuussa 2006