Tietoa

MILLAINEN "VEIJARI" ON CANDIDA ALBICANS ?

Suolisto-oireiden lisäksi monet asiakkaat valittavat monia epämääräisiä oireita. Kirjallisuudessa on suolistohiivan yli-kasvuun liitetty lukuisia erilaisia oireita. Näitä suolisto- että muita oireita kutsutaan yhteisnimellä hiivasyndroomaksi. Tätä käsitettä ei kovan lääketieteen puolella hyväksytä. Oireet katsotaan olevan peräisin psyykkisistä syistä, ei todellisia kehon toimintaan liittyviä ongelmia.

Kuten edellä jo osoitin, ainakin suolisto-oireiden taustalla kysymys voi olla aivan muusta kuin suolistohiivan ylikasvusta. Alla olevaan luetteloon olen koonnut listan ns. hiivasyndrooman liitetyistä oireista. Onko näiden oireiden takana todella suolistohiivan ylikasvusta tekijät vai onko kysymys psyykkisistä oireista? Edes jonkinlaisen vastauksen löytämiseksi meidän on selvitettävä, mikä on Candida albicans hiiva ja tuottaako se mahdollisesti sellaisia aineita, jotka voisivat aiheuttaa näitä epämääräisiä oireita ?

Kehon oireita, jotka on liitetty niin sanottuun "hiivasyndroomaan":

1) hajuvesien, hajusteiden, tupakansavun, ynnä muiden vastaavien sietämättömyyttä;
2) kehon epämääräiset oireet pahenevat kosteissa, hiostavassa tai homeisessa paikassa/ säällä;
3) jalkasieni, sieni-infektiota iholla tai kynsissä;
4) sokerin, leivän tai alkoholin himoa;
5) eturauhastulehdus tai emätintulehdus;
6) ripulia;
7) ummetusta;
8) mahalaukun seudun pullistumista, turvotusta tai kipua;
9) kaasua tai ilmavaivoja;
10) peräaukon kutinaa tai raavintaa;
11) koliikkia;
12) vaippaihottumaa;
13) emättimen kutinaa, polttoa tai jatkuvia tulehduksia;
14) munuaisten, virtsarakon tulehduksia;
15) rakkotulehdusta (cystitis);
16) nenä/poskiontelo tulehduksia;
17) nivelten kipua tai turpoamista;
18) aknea;
19) nokkosihottumaa;
20) ihottumaa;
21) ihon kutinaa;
22) ekseemaa;
23) psoriasista;
24) seksuaalisen mielenkiinnon puutetta;
25) impotenssia;
26) väsymystä;
27) tuntee olevansa aivan "kuitti";
28) muistin menetystä/ heikkenemistä;
29) tuntee olevansa "pihalla" asioista / tapahtumista;
30) puutumista, pistelyä, polttelua;
31) lihasten pakotusta;
32) lihaskipuja;
33) flunssan kaltaisia oireita;
34) endometrioosia;
35) kuukautiskierron kramppeja tai epäsäännöllisyyttä;
36) PMS-oireita;
37) silmien edessä olevia "kellujia";
38) epäselvää näköaistimusta,
39) uneliaisuutta;
40) ärtyisyyttä tai hermostuneisuutta;
41) mielialan heilahtelua;
42) masennusta;
43) itsemurha-ajatuksia;
44) päänsärkyä;
45) hypoglykemiaa;
46) pään turpoamisen ja pistelyn tunnetta;
47) sydämen alan polttelua;
48) ruuan sulamattomuutta;
49) röyhtäilyä;
50) limaa ulosteessa;
51) peräpukamia;
52) suun kuivumista;
53) kurkun kuivumista;
54) suupielen haavoja tai rakkoja suussa;
55) pahan hajuinen hengitys;
56) nenän tukkoisuutta, vetistä vuotoa;
57) kroonista yskää;
58) kipua rinnassa tai "tiukkuutta";
59) hengityksen vaikeutta, vinkumista;
60) astman tyyppisiä oireita;
61) silmien polttoa tai kutinaa;
62) kirvelyä virtsatessa;
63) korvien kipua, vuotoa, kutinaa;
64) kipua yhdynnässä tai sen jälkeen;
65) ruoka-aine allergioita;
66) nokkosihottumaa;
67) kokonaisvaltaista allergisoitumista;
68) kielisammasta;
69) tukan lähtöä;

Oirelista on pitkä ja moninainen. Olen potilastyössäni kohdannut monia ihmisiä, joilla on monia listaan kuuluvia oireita ja heiltä on löytynyt hiivan tai hiivojen ylikasvua. Mutta toisaalta olen myös tavannut potilaita, joilla on ollut listaan kuuluvia oireita, mutta testi ei paljasta hiivan läsnäoloa. Joten monet listan oireet voivat syntyä muistakin tekijöistä. Erityisesti suoliston toimintaan liittyvät oireet näyttäisivät syntyvät myös huonoista ja /tai patogeenisistä bakteereista tai pelkästään parasiiteistä.

Mutta listassa on myös lukuisia muita "epämääräisiä" oireita, jotka ovat todellisuutta ko. ihmisille. Ongelmaksi muodostuukin se, että niiden taustalta ei tahdo millään löytyä minkäänlaista poikkeavuutta perinteisissä koulu-lääketieteen testeissä. Nyt meidän onkin tarkasteltava voisiko näiden monien epämääräisten oireiden taustalla sittenkin olla hiivan ylikasvu joko suolistossa tai jossain muualla kehossa.

Tarkastelun kohteeksi on otettava ensisijaisesti hiivoista Candida albicans, sillä lääketieteelliset julkaisut luokittelevat vain tämän hiivan patogeeniseksi, tautia tai kuolemaa aiheuttavaksi hiivaksi.

Halusin selvittää asiaa perin juurin, sillä jos tiedejulkaisuista ei löydy mitään biokemiallista selitysmallia C. albicanssin tulehdusta aiheuttavista tekijöistä, emme voi selittää ja hyväksyä C. albicans hiivaa patogeeniseksi mikrobiksi. Ja lisäksi, jos julkaistuista tutkimusraporteista löytyisi tutkimusaineistoa ko. hiivan mahdollisesti tuottamista toksista tai muista haitallisista aineista, olisi mahdollista tämän tiedon varassa rakentaa looginen ja ymmärrettävä selitysmalli monille listassa oleville epämääräisille oireille. Ja käytännössä tämä tarkoittaisi seuraavaksi sitä, että epämääräisten oireiden taustalla olisikin todella "oikeat" C. albicans hiivan aiheuttamat biokemiallis-, fysiologiset tekijät eikä ko. oireiden kanssa "kipuileva" ihminen olisikaan psykiatrisen hoidon tarpeessa.

Nämä olivat tutkimusurakkani päätavoitteet. Löytääkseni haluamaani tietoa, kävin Jyväskylän yliopiston kirjastossa Medline- tietokannasta läpi lähes 1500 kappaletta C. albicans hakusanalla etsittyä tutkimusraporttia. Medline tietokanta on yliopistojen tietokoneverkossa oleva tiedosto, johon koottu kaikki lääketiedettä sivuavat tieteelliset, julkaistut tutkimusraportit. Kyseisestä aineistosta myös löytyi etsimääni materiaalia.

CANDIDA ALBICANS JA SEN BIOKEMIAA

Seuraava kappale on tieteellisten tutkimushavaintojen esittelyä. Se saattaa tuntua raskaalta ja esittyissä "vilisee" lääketieteellisiä termejä ja toimintoja. Asioiden syvempi ymmärtäminen vaatii lukijalta näihin asioihin perehtymistä. Jos teksti tuntuu liian raskaalta ja vaikeaselkoiselta, suosittelen tämän kappaleen jättämistä väliin, sillä seuraavissa kappaleissa esitän "selkokielisempiä" pohdintoja näistä tutkimuksista.

YLEISTÄ INFORMAATIOTA

Candida albicans hiivalla on kolme erilaista olomuotoa. Yksittäinen hiivasolu, pseudomycelium, toiselta nimeltään pseudohyphae (valerihmamainen, jossa uusia tytärsoluja syntyy venymällä äitisolusta) sekä rihmainen mycelium, toiselta nimeltä varsinainen hyphae vaihe. Mycelium vaiheessa solukko kasvaa myös rihmojen päistä muodostaen näin uutta, tiheämpää ja yhä laajempaa rihmastoa. Tätä mycelium rihmastoa ei esiinny muilla hiivoilla. Hiiva jatkaa sukuaan muodostamalla itiöitä sekä pseudomycelium että varsinaisessa mycelium vaiheessa. Näistä itiöistä kasvaa taas uusia "äitisoluja" sopivissa olosuhteissa.

C. albicans:in patogeenisyys liitetään mycelium kasvustoon sekä muutokseen "venyneistä" äiti-tytärsoluista rihmastoksi. Tähän muutokseen vaikuttaa useammat eri tekijät kuten hiivan ravinnon saanti, lämpötila, ympäristön pH eli happamuus, seerumin tai magrofaagien, (valkosoluja) läsnäolo, hivenaineet jne.

Seerumi, korkea lämpötila (37  C), neutraali pH, korkea hiilidioksidi: happi suhde ja ravinnon niukkuus kiihdyttää tai lisää rihmaston kasvua. Toisaalta matala lämpötila, ilma (happi), hapan ympäristö (pH 4-6) ja ravintorikas ympäristö tukee yksittäistä hiivasoluvaihetta. Aminohapot (typen lähde) ja sokerit (hiilen lähde) on myös yhdistetty muutokseen yksittäisistä soluista rihmastoksi. Aminohapoista proliinin tiedetään kiihdyttävän hiivasolun itiöiden tuotantoa; arginiini ja glutamiini puolestaan tukevat rihmaston kasvua.

Tärkeä taustatieto Candida albicans:ista on myös se, että sitä kutsutaan oppurtinistiseksi , toissijaiseksi patogeeniksi. Tällä tarkoitetaan sitä, se "ilmestyy" silloin, kun isännän vastustuskyky on jostain muusta syystä jo aikaisemmin hei-kentynyt.

TUTKIMUSRAPORTTIEN SALDOA

MITÄ CANCIDA ALBICANS TUOTTAA

Candida albicans tuottaa monenlaisia aineita. Tutkimusraporttien mukaan se tuottaa:
alkoholia,
D-arabinitol:ia,
pyruvaattia,
lyhytketjuista carboxylic acid:ia ,karboksyylihappoa,
vähintään kuutta erilaista isännälle haitallista entsyymiä,
tulehdusta ja hiivan virulenssia lisääviä prostaglandiineja,
sekä vielä provosoi isännän endoteelisolujen tuottamaan samanlaisia prostaglandiineja kuin hiiva
ja Dr. Orion Truss:in mukaan C. albicans tuottaa acetalhydiä.

Lisäksi C. albicans tuottaa gliotoksiinia, mycotoksiinia eli homemyrkkyä. Ruoissa esiintyvät erilaiset homeet tuottavat aflatoxin, fumonisins, ochratoxin, patulin, trichothecenes nimisiä myrkkyjä, ja samaan sarjaan kuuluu Aspergus fumanatis sienen ja Candida albicans:in tuottama gliotoksiini myrkky, kemialliselta nimeltään, englanniksi, epipolythidioxopiperzine (ETP).

Candida albicans:in tuottamia toksisia aineita ryhtyivät selvittämään jo vuonna 1978 julkaistussa raportissaan Iwata (1) ja hänen tutkijakolleegansa. He löysivät lukuisia pieni ja suurimolekyylipai-noisia toksisia aineita.

Bernard, 1981, (2) toteaa raportissaan C. albicans:in tuottavan D-arabinitol:ia ja Geertinger,1982, (3) alkoholia glukoosista maksimissaan 1 mg:n per yksi gramma suoliston sisältöä yhdessä tunnissa. Pohditaanpa asiaa hiukan pidemmälle. Jos hiivaista suoliston sisältöä olisi vaikkapa 100 g, niin se tuottaisi tunnissa 100 mg eli o,1 grammaa tunnissa ja yhdessä vuorokaudessa tämä 24 kertaa, yhteensä 2,4 grammaa ! Tästä tulee paha kilpailija Alko Oy:lle !

Samaranayake, 1982, (4) toteaa C. albicans.in tuottavan lyhytketjuista karboksyylihappoa ja Royal, 1984, (5) neuramidase entsyymiä. Hoegl, 1996, (6) toteaa C. albicans:in tuottavan aspartic proteinase entsyymiä. Tämä havainto oli tehty ensimmäisen kerran jo 1965. Tämä kuuluu sellaiseen entsyymiluokkaan , johon ihmisen metaboliassa sisältyvät mm. pepsiini ja reniini. Ensin mainittu on mahalaukun valkuaista sulattava entsyymi ja jälkimmäinen kuuluu tärkeänä osana munuaisten verenpainetta säätelevään järjestelmään. Tässä vaiheessa on syytä nostaa esille kysymys: mitä tapahtuu isännälle, jos hänen suolistossaan asustava aktiivinen hiiva tuottaa ylenmäärin aspartic proteinase entsyymiä ? Vaikuttaako se verenpaineeseen ja mahalaukun suolahapon eritykseen ja mitä muita häiriöitä voisi syntyä ?

Shimizu, 1996, (7) toteaa, että C. albicans tuottaa neljää eri entsyymiä: hyaluronidase, chondroitin sulphatase, proteinase ja phospholipase. Nämä neljä yhdessä ovat koe-eläimille erittäin virulentteja, tulehdusta aiheuttavia ja yhden tai useamman puute tekee C. albicans:ista vähemmän virulentin tai kokonaan harmittoman.

Saeed, 2000, (8) kirjoittaa, että C. albicans kykenee tuottamaan suuria määriä pyruvaattia, johtaen lähiympäristössä olevan kudoksen ketoosiin ja tämän seurauksena neutrofiilien (valkosolujen) mye-loperoxidasen toimintaa romahtaa. Neutrofiilit ovat yksi keskeinen tekijä isännän puolustautuessa mikrobien hyökkäyksiä, mm. taistelussa C. albicans:ia, vastaan. Neutrofiilien keskeinen antimikro-binen toiminta perustuu myeloperoxidasen toimintaan. Saeed on jo aikaisemmin osoittanut, että metaboliset ketoaineet epäaktivoivat myeloperoxidasen toiminnan ja heikentävät neutrofiilien fagosytoosia. Näin ollen pyruvaatti olisi yksi keskeinen C. albicans:in virulentti tekijä.

Noverr ja kumppanit, 2001, (9) "räjäyttävät koko potin". He ovat pystyneet osoittamaan, että C. albicans tuottaa itse myös ns. immunomodulatory prostaglandiineja. Se tuottaa näitä prostaglandiineja konvertoimalla sen ulkopuolisesta arakidonihaposta eli käytännössä suolen muusta sisällöstä. Tästä tuotannosta vastaa cyclooxygenase entsyymi, sama joka ihmiselläkin osallistuu tulehdusta aiheuttavien prostaglandiinien tuotantoon. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että hiivasieniperäinen PGE(x) ja synteettinen PGE(2) prostaglandiini kiihdytti hiivasolujen muuttumista rihmastoksi ! Lisäksi hiivasieni peräinen PGE(x) romahdutti chemokinien tuotannon, tumor nekrosis faktor alpha:n tuotannon, splenocyttien jakaantumisen, kun taas interleukiini 10:n tuotanto kiihtyi ! Nämä ovat samoja reaktioita, joita saa aikaan ihmisperäinen PGE(2) ! Kirjoittajat toteavat, että C. albicans:in tuottamat eikosanoidit ovat kriittisiä sen omalle kasvulle ja se voi näiden avulla voimakkaasti moduloida, vaikuttaa, isännän immuunijärjestelmän toimintaa. Nämä hiivan eikosanoidit ovat jälleen yksi keskeinen virulenssi tekijä, ja selittävät myös kroonisen hiivainfektiomekanismin, immuunijärjestelmän lamaantumisen ja miten hiivasta tulee sairauden lisätekijä.

Filler ja kumppanit, 1994, (10) myös kirjoittavat, että C. albicans lisää myös isännän endoteelisolujen omaa tulehdusta aiheuttavien prostaglandiinien tuotantoa. Juuri samanlaisia kuin Noverr ja kumppanit raportoivat edellä mainitussa tutkimuksessaan !

GLIOTOKSIINI

Keskeisin tavoitteeni koko tieteellisten tutkimusraporttien tutkinnassa oli selvittää, onko tiedemaa-ilma kyennyt löytämään Candida albicans tuottamista aineista mitään selväpiirteistä myrkkyä? Jos löytyisi tällainen aine, niin siitä saattaisi avautua selkeä ja looginen selitysmalli monille aiemmin esittämilleni hiivan ylikasvuun liitettyihin oireisiin. Kun sitten vihdoin osui silmiini Shah:in ja kumppanin raportti vuodelta 1991, (11) kiljaisin: YES ! Tätä olen etsinyt pitkään ja olin epäillyt asian olevan näin jo vuosia. Raportissaan hän kiistatta osoittaa C. albicans:in tuottavan homemyrkkyä!

Samanlaisen havainnon teki myös Shah ja kumppanit, 1995 (12) raportissaan tutkiessaan kolmen naisen vaikeaa vaginitista, emätinhiivatulehdusta. Ottamistaan emätinnäytteistä he löysivät gliotoksiinia, jota taas verrokeilta ei löytynyt.

MITÄ MERKITYSTÄ SITTEN ON GLIOTOKSIINILLA ?

Nyt löydettyäni vahvistuksen myrkyn tuotolle seuraavaksi halusin selvittää miten ko. myrkky vaikuttaa ihmisen puolustuskykyyn ja muuhun aineenvaihduntaan.

GLIOTOKSIINI AIHEUTTAA SOLUJEN KUOLEMAA JA ENTSYYMIEN TOIMINNAN LAMAANTUMISTA

Waring ja kumppanit, 1994 (13) kirjoittavat, että gliotoksiini aiheuttaa solujen apoptoosia, solu-kuolemaa. Lisäksi he havaitsivat, että T-soluissa gliotoksiini pelkistetään dithioli muotoon ja jossa pelkistyksestä vastaa glutationi.

Piva, 1994 (14) kirjoittaa myös gliotoksiinin aiheuttavan apoptoosia. Waring ja kumppanit, 1995 (15) toteavat, että gliotoksiini epäaktivoi alkohol dehydogenase entsyymin toiminnan, joko tekemällä kovalenttisen sidoksen ko. entsyymien thioliryhmien kanssa tai redoxi cyclin kautta syntyvillä vapailla radikaaleilla. Tätä entsyymin epäaktivointia estää glutationi ja/tai kuinka nopeasti syntyneet vapaat radikaalit saadaan poistettua. Tämä on merkittävä havainto, sillä kaikissa niissä solujen entsyymeissä, joissa on thioli eli rikkisidoksia, gliotoksiini aiheuttaa niiden toiminnan lamaantumista !

Waring ja kumppani, 1996 (16) jatkaa samaa havaintoa: gliotoksiini estää thioli ryhmän sisältävien entsyymien toimintaa ja aiheuttaa solujen apoptoosia. Lisäksi hän toteaa gliotoksiinilla olevan anti-mikrobinen, antifungaalinen ja antiviralinen ominaisuus.

Tässä kohtaa tulemme siihen havaintoon ja kysymykseen, että miksi C. albicans tuottaa näin voimakasta myrkkyä ? Tässä on taustalla se tosiasia, että luonnossa kaikki elävät oliot, niin kasvit, eläimet kuin mikrobitkin kamppailevat elintilastaan. Jotta mikrobi tai hiiva voisi kasvaa ja lisääntyä, sen täytyy jotenkin "eliminoida" tai syrjäyttää kilpailevat mikrobit omalta "reviiriltään". Tällä gliotoksiinilla C. albicans pyrkii eliminoimaan, tappamaan sen kasvua ja lisääntymistä estävät muut mikrobit.

GLIOTOKSIININ VAIKUTUS ISÄNNÄN IMMUUNIPUOLUSTUKSEEN

Mitchell ja kumppanit, 1997 ( 17) kirjoittavat, että gliotoksiini estää makrofaagien superoksidi anionien purkautumista. Tämä makgrofaagien tuottama superoksidi on niiden tärkeimpiä työväli-neitä, aseita, joilla ne tuhoavat haitallisia mikrobeja ihmiskehossa.

Shah ja kumppanit, 1998 (18) ovat jälleen hiivamyrkyn kimpussa. He tutkivat gliotoksiinin vaiku-tusta polymorphonucleariisiin neutrofiileihin. He totesivat ensin, että gliotoksiini on paljon sensitii-visempi polymorphonucleari leukosyytteihin (PMN) kuin mononucleari soluihin. He totesivat, että gliotoksiinia 1 mikrogramma/mL ei vaikuttanut ko. solujen elinkykyisyyteen, mutta heikensi PMN solujen kemotaksista toimintaa ja heikensi niiden kykyä syödä partikkeleita. Lisäksi ko. solujen superoksidin ja laktoferriinin tuotanto alentui. Gliotoksiini heikensi myös PMN solujen kykyä tap-paa Escherichhia coli bakteereja.

Edellä olevan voi tiivistää siten, että gliotoksiini pienellä määrällä ei vielä tapa neutrofiili-valkosoluja, mutta tekee niiden kyvyn tuhota haitallisia mikrobeja olemattomaksi. !!

Yoshida ja kumppanit, 2000 (19) tekevät tahollaan samat havainnot kuin edellä Shah. Yamada ja kumppanit, 2000 (20) toteavat, että gliotoksiini estää T-lymfosyyttien anti-CD3 toimintaa ja näin estää T-solujen ja kohdesolujen välistä vuorovaikutusta.

Umezawa ja kumppanit, 2000 (21) toteavat, että gliotoksiini estää nuclear factor (NF)-kappa B:n aktivaation. Tätä aktivoivaa tekijää tarvitaan mm. interleukiinien , IL-1, IL-2, IL-6, IL-8, tumor necrosis factorin (TNF)- alfan ja interferoni gamman indusoimisessa. Saman tapaiset havainnot on tehnyt myös Wilson ja kumppanit, 1999 (22) kuten myös Kroll ja kumppanit, 1999 (23).

GLIOTOKSIINI TUHOAA MUNUAISOLUJA

Zhou ja kumppanit, 2000 (24) tutkivat gliotoksiinin vaikutusta munuaisten proksimal tubulusten soluihin. Aluksi he toteavat, että munuaisten toiminnan häiriöt on yhdistetty patogeenisiin homeisiin ja tästä he saivat idean tutkia gliotoksiinia vaikutusta munuaissoluihin. He aloittivat solujen myrkytyksen 100 ng/ml ja se ei aiheuttanut vielä cytotoksista efektiä. Kun annosta lisättiin, havaittiin gliotoksiinin tappavan soluja suoraan lisätyn annostuksen mukaisessa suhteessa. Samalla he havaitsivat N-acetylcysteine:n (NAC) tehokkaasti estävän solujen apoptoosia.

Nämä kaksi havaintoa ovat merkittäviä. Ensinnä tässä tutkimuksessa on osoitettu gliotoksiinin aiheuttavan munuaissolujen kuolemaa, joka selittää munuaisvauriot. Toiseksi hyvä uutinen on, että NAC :lla pystytään estämään soluvaurioita!

MITEN KEHO SUOJELEE SOLUJA GLIOTOKSIININ VAIKUTELTA

Hurne ja kumppanit, 2000 (25) ja Beaver ja kumppanit, 1995 (26) ovat tutkineet C. gliotoksiinin osalta jotain positiivista. He ja niin kuin jo mainitut muutamat muutkin tutkijat havaitsivat gliotoksiinin lamaannuttavien entsyymitoimintojen palautuvan N-acetyl-cysteine:llä ja glutathionilla. Tämä on todellinen ilouutinen !

MUITA HAVAINTOJA CANDIDA ALBICANS:ISTA

MITEN C. ALBICANS MURTAA KEHON ENSIMMÄISEN SUOJAMUURIN

De Repentigny ja kumppanit, 2000 (27) havaitsivat, että Candida albicans pystyy tuhoamaan yhtä tärkeintä luonnollista puolustusmekanismia: mucinia. Tämä limakalvon tuottamaa "limaa", joka koostuu ns. glykoproteiineista ja jonka rakennuksessa rikki on keskeinen aine. C. albicans tuhoaa tätä mucinia erittämällään entsyymillä secretory aspartyl proteinase (Sap2p). Jotta hiiva voisi kiinnittyä isännän suoliston tai muun limaa erittävän kudoksen, esim emättimen seinämään, sen täytyy "raivata" tiensä tämän suojaavan lima-, mucini, -kerroksen läpi. Tähän "raivaukseen" hiiva käyttää Sap2p – entsyymiään !

Ponton ja kumppanit, 1996 (28) havaitsivat, että C. albicans pystyy erittämällään mannoproteiinilla välttämään syljessä olevan secretory IgA (sIgA) toiminnan. Kehon B-valkosolut erittävät tätä sI-gA.ta sylkeen ja myös suolistossa suolistolimaan, jolla keho puolustautuu vieraita mikrobeja vastaan. Kehon luonnollisessa puolustusmekanismissa limakalvon erittämä lima, mucin, ja sIgA molekyylit yhdessä muodostavat ensimmäinen varsinainen puolustusmuuri vihollisia vastaan. Nyt näissä kahdessa edellä mainitussa tutkimuksessa on osoitettu, millä mekanismilla C. albicans pystyy ohittamaan tämänkin suojamuurin !

CANDIDA ALBICANS JA BAKTEERIT

Nair ja kumppanit, 2001 (29) tutkivat 8 eri suubakteerin vaikutusta C. albicans ituputkien muodostumiseen. Bakteerit olivat 1) Streptococcus sanguis SK21A, 2) Streptococcus salivarius SK56, 3) Escherichia coli ATCC 25922, 4) S. salivarius OBU3, 5) Porphyromonas gingivalis Pg 50, 6) Lactobacillus casei ATCC 7469, 7) Prevotella intermedia OBU4 ja 8) S. sanguis OBU 2. Bakteerit 1, 2, 3 ja 4 estivät vaihtelevasti ituputkien muodostumista. Bakteerit 5, 6 ja 7 lisäsivät ituputkien muodostumista, kun taas bakteerilla 8 ei ollut vaikutusta puoleen eikä toiseen. Ja vain E. coli bak-teeri oli ainoa, joka tilastollisesti merkittävästi vähensi ituputkien muodostumista !

Tämä on jälleen merkittävä havainto. Olen itse uskonut tähän asti vakaasti, että maitohappobakteeri, Lactobacillus casei, tukahduttaisi hiivan kasvua, mutta se päinvastoin lisäsi sen kasvua ja vain E. coli pystyi estämään ituputkien muodostumista. Yleisessä keskustelussa ei ole koskaan korostettu E. coli bakteerin merkitystä hiivan kasvun torjunnassa !

CANDIDA ALBICANSIN YHTEYS SAIRAUKSIIN

Perron ja kumppanit, 1998 (30) ja Menard ja kumppanit, 1998 (31) toteavat, että gliotoksiini näyttäisi olevan yhteydessä, yhdessä retroviruksen kanssa MS (multiple sclerosis) syntyyn.

Cater, 1995 (32) toteaa, että krooninen candidiasis syndrooma näyttäisi olevan etiologinen tekijä kroonisen väsymyssyndrooman syntyyn.

Tämä raportti on "kovaa valuuttaa", sillä kaikki tapaamani ja hoitamani hiivan ylikasvusta kärsivät valittavat kovaa väsymystä. Nyt meillä on käsissä julkaistu tutkimusraportti, jossa mainitaan kroonisen väsymyksen suolistohiivan ylikasvun välinen yhteys !

Schreiber ja kumppanit, 2001 (33) kirjottavat, että 64-vuotiaalla naisella todettiin keuhkosairauden alkaneen siitä, kun C. albicans:in antigeenit pääsivät suolistosta keuhkoihin verenkierron välityksellä. Merkittävä kirjoitus lääketieteen julkaisussa !

Jong ja kumppanit, 2001 (34) kirjoittavat, että C. albicans pystyy tunkeutumaan aivoveriesteen läpi. Tätä aivoveriestettä on lääketieteen piirissä pidetty "pyhänä" asiana, joka estää vieraiden aineiden pääsyn aivojen sisäpuolelle. Kirjoittajat toteavat, että heidän raporttinsa on ensimmäinen laatuaan, jossa he ovat osoittaneet C. albicans:in pystyvän kiinnittymään, tunkeutumaan ja "transcytosetoimumaan" ihmisen microvascularisen endoteelisen solun läpi vaikuttamatta solujen monolayeriseen eheyteen !

Tämä raportti on jälleen "kovaa valuttaa". Tässä raportissa on osoitettu, että suolistosta pääsee verenkierron avulla leviämään hiivaituja tai soluja aina aivojen läheisyyteen asti (niin että kehon valkosolut eivät kykene niitä "matkalla" tuhoamaan) ne kykenevät myös "porautumaan" aivoja suojelevan veriesteen läpi ja näin hiivakasvusto voi levitä myös aivoihin !

-----------------------

takaisin