Tietoa

Kun reilut kolme vuotta sitten asiakas tuli vastaanotolleni ja valitti hänellä olevan hiivasyndrooman, menettelin seuraavasti. Erään amerikkalaisen lääkärin kehittämän kyselykaavakkeen avulla pyrin täsmentämään onko kyse todella hiivan ylikasvusta. Jos haastattelun ja kaavakkeen antaman informaation pohjalta näytti siltä, että asiakkaan ongelmat johtuvat hiivan ylikasvusta, aloitimme hoidon. Se koostui tiukasta ruokavaliosta, eräistä hiivaa tappavista aineista (Citricidal, Kapryylihaposta) sekä maitohappobakteereista. Kehon vastuskykyä vahvistettiin vitamiini- ja hivenainetukihoidollla.

Kaikki näytti hyvältä ja "oikeaoppiselta". Mutta vastaanotolleni alkoi ilmestyä ihmisiä, jotka olivat tehneet kyseiset "temput" jopa neljä kertaa ja olivat todella huonossa kunnossa. Samoihin aikoihin pääsin "kiinni" yhdysvaltalaisen Great Smokies Diagnostic Laboratory:in testeihin. Ryhdyin systemaattisesti hyödyntämään näitä laboratoriotestejä, ei vain hiivansyndrooma epäilyjen osalta vaan kaikkien pitkäaikaisien ja kroonisien sairauksien tutkinnassa. Hämmästykseni oli suuri uusista löydöistä.

Suolistotestivaihtoehtoja on olemassa kaksi: suppeampi vain bakteereja ja hiivaa tai hiivoja selvittävä sekä laajempi, edellisten lisäksi myös muita suoliston toiminnallisia asioita selvittävä testi. Molemmat testit tehdään ulostenäytteestä.

Testeistä alkoi löytyä todella hiivaa, eikä vain yleisintä Candida albicans hiivaa, vaan myös muita. Lisäksi alkoi löytyä lukuisia suoliston toiminnan epätasapainoa aiheuttavia bakteereja. Myös Klebsiella- lajikkeita ja Citrobacter freundii bakteeria, jotka molemmat luokitellaan patogeenisiksi bakteereiksi.

Ja mitä merkillisintä: kun asiakas oli täysin varma, että hänellä on hiivasyndrooma ja jopa oireetkin näyttivät sopivan hiivan ylikasvuun, tutkimuksessapa ei usein löytynytkään lainkaan hiivaa, vaan vain huonoja ja/tai patogeenisiä bakteereja. Tutkittuani lähemmin edellä mainittujen bakteerien "sielun" elämää kävi ilmi, että sekä "epätasapainobakteerit" että patogeeniset bakteerit aiheuttavat samanlaisia oireita kuin hiivan tai hiivojen ylikasvu. Toisin sanoen: pelkkien oireiden perusteella on mahdotonta sanoa, onko kyseessä hiivan/ hiivojen ylikasvu vaiko vain liiallinen huonojen/patogeenisten bakteerien määrä tai molemmat yhtä aikaa !

Toinen hämmästelyni aihe oli: useimmilta ihmisiltä , joilla oli hiivaa/ hiivoja liikaa tai jopa samaan aikaa huonoja ja/tai patogeenisiä bakteereja, oli edellisistä huolimatta ihanteelliset määrät maito-happobakteereja, Lactobacillusta että Bifidobacteriumia, sekä Escherichia coli bakteeria. Ihmettelin mielessäni, miten tämä on mahdollista ? Tähän astihan on "opetettu" ja kirjoitettu, että hyvien bakteerien katoaminen, esim. pitkien antibioottikuurien jälkeen, johtaa hiivan ylikasvuun. Nyt näiden testien mukaan tämä oppi ei näyttäisi pitävän paikkansa.

Jos kerran testi osoittaa, että suolistossa on yhtä aikaa ihanteellinen määrä hyviä bakteereja sekä huonoja bakteereja plus vielä hiivaa, niin missä kohtaa mikäkin "asustaa" ? Yleinen ajatushan on se, että hiiva/hiivat "asustavat paksusuolessa ja siellä olevat maitohappobakteerit pitäisivät hiivan kasvun kurissa. Mutta jos testin mukaan on sekä hyviä maitohappobakteereja että hiivaa, ja kumpaakin runsaasti, niin edellä oleva käsitys ei voi pitää paikkansa. Tämähän tarkoittaa myös hoidon kannalta sitä, että maitohappojen lisäyksellä sinänsä eli ns. probioottisella hoidolla ei ole hiivan häädön kannalta kovin suurta merkitystä, jos testin mukaan niitä olisi jo lähtötilanteessa riittävästi.

Yksi selitysmalli eri "asukkien" sijaintipaikoista voisi olla se, että huonot bakteerit ja/tai hiiva/hiivat "lymyävät" ohutsuolistossa, ehken mahalaukun ja ohutsuolen loppupään välisellä alueella ja maitohappobakteerit pääasiallisesti paksusuolessa. Tähän "asuinpaikka" kysymykseen testi ei anna vastausta ja olen yhdessä muutamien asiantuntijoiden kanssa yrittänyt selvittää tätä ristiriitatilannetta, mutta varsinaista vastausta emme ole löytäneet.

Tätä asiaa monimutkaistaa entisestään myös havainnot, että joissain tapauksissa myös jotain hyvää bakteeria on liian vähän eli "linjassa" yleisen ajattelun kanssa. "Linjassa" siinä mielessä, että joissakin tapauksissa jompaa kumpaa maitohappobakteeria on tosi vähän tai ei laisinkaan ja samalla runsas hiivan ylikasvu. Toisaalta havaintojeni mukaan on yleisempää sellainen tilanne, että hyviä bakteereja, testin mukaan, on riittävästi yhtä aikaa runsaan hiivan/ hiivojen ja/tai huonojen bakteerien kasvun kanssa !

Kyseinen laboratorio tekee myös patogeenisistä bakteereista että hiivasta/ hiivoista niin sanotun herkkyysmäärittelyn. Siinä kyseisiä mikrobeja kasvatetaan laboratorio-olosuhteissa ja katsotaan millä aineella ko. mikrobin kasvu saadaan pysähtymään. "Tappoaineina" ovat sekä reseptilääkkeet että luonnosta peräisin olevat lääkeyrtit. Bakteerien kohdalla vaikuttavina testiaineina käytetään Ampicillin, Cetazolin, Ciprofloxacin, Gentamicin, Trimethoprim/ Sulfa. Luonnonaineista Berberine, Oregano Oil, Plant Tannins ja Uva-Ursi.

Hiivojen kohdalla reseptilääkkeistä Fluconazole, Itraconazole, Ketoconale sekä Nystatin. Viimeksi mainittu vaikuttaa varsinaisesti suolistossa ja imeytyy huonosti verenkiertoon, kolme ensimmäistä ovat ns. systeemisiä, verenkiertoon imeytyviä lääkemolekyylejä. Luonnonaineista Berberine, Cap-rylic Acid, Garlicin, Undecylenic, Plant tannins ja Uva-Ursi.

Herkkyysmäärittely tulostetaan kolmeen luokkaan: siniseen, keltaiseen ja punaiseen. Luokkamäärittely tulee sen mukaan, paljonko kyseistä testiainetta on pitänyt käyttää kasvun pysäyttämiseksi. Kun lukuarvo on sinisessä pylväässä, on se kaikkein tehokkain "tappoaine", joko bakteereihin tai hiivaan/hiivoihin. Jos lukuarvo on keltaisella alueella, on kyseinen aine suurilla annoksilla vielä kasvua estävä ja jos lukuarvo on punaisella alueella, kyseinen aine on tehoton.

Ihmeekseni lähes tulkoon jokaisessa testissä Caprylic acid, kapryylihappo, yleisesti hiivan häätöohjelmissa käytetty aine osoittautui täysin tehottomaksi! Vain äärimmäisen harvoin olen havainnut sen olevan sinisellä alueella. Toinen hämmästelyni aihe on ollut jo pidemmän aikaa, että Nystatin, yleisesti käytetty hiiva-antibiootti on yhä useammin punaisella!

Tämähän tarkoittaa sitä, että jos ja kun joku terveyskeskuslääkäri armollisesti suostuu ottamaan yleisessä terveydenhoitokoneistossa potilaalta hiivaviljelyn (Suomessa) ja havaitsee hiivaa olevan plus kolmella, niin hän todennäköisesti kirjoittaa Nystatiini reseptin. Jos potilas poloisella onkin jo sellainen hiiva, joka on muodostanut resistentin (vastuskyvyn) tälle hiiva-antibiootille, on ko. hoito täysin tehoton. Asiakas palannee uudelleen lääkärin puheille ja seuraava osoite lienee psykologi tai psykiatri. Toivottavasti kuitenkin "luomulääkäri" tai asiansa osaava muu terapeutti.

Useimmissa testituloksissa olen havainnut, että vaikka Nystatin on punaisella, niin onneksi kuudesta luonnonaineesta löytyy kolme tai neljä, jotka ovat keltaisella tai osa sinisellä. Näistä aineista on sitten mahdollisuus rakentaa tehokas hiivan tappo-ohjelma. Kauhukseni vastaan on myös tullut jo muutama testitulos, jossa Nystatin on punaisella ja vain yksi luonnon aine on keltaisella. Olenpa nähnyt jo myös muutaman sellaisen tuloksen, jossa kaikki luonnon aineet, Nystatinin ohella, ovat olleet punaisella. Nyt voidaan kysyä, millä menetelmillä tällainen hiiva saadaan enää tapettua ? Jos ei ole enää käytettävissä varsinaista suolistohiiva-antibioottia, ei luonnon "antibiootteja", vain muutama ns. systeeminen antibiootti, niin miten ko. potilas saa apua yleisessä terveydenhoitokoneistos-sa? Ei mitenkään, jos ei satu menemään "luomulääkärin" vastaanotolle.

Miten tällaiseen tilaan voidaan päätyä ? Potilaskokemusteni mukaan näyttäisi siltä, että mitä useammin ja pidempään jokin henkilö on yrittänyt häätää hiivaa tiukalla ruokavaliolla ja luontais-tuotekaupan hiivanhäätöaineilla, niin sitä vähemmän näyttäisi herkkyystestin mukaan löytyvän varsinaisia "tappoaineita". Asiaa loogisesti pohtien hiivan omassa aineenvaihdunnassa täytynee tapahtua seuraavasti. Kun hiivalta riistetään sen varsinainen pääruoka-aine (sokerit ja hiilihydraatit hiivadieettiohjeiden mukaan), niin sen kasvu alkaa aluksi laantua. Mutta se ei näyttäisi kuolevan ! Lamaantuneessa tilassa hiiva muuttaa omaa energian tuottokoneistoa siten, että se ryhtyy käyttämään muita lähteitä, rasvoja ja proteiineja, ja pysyy elossa. Koska isännän on pakko syödä jotain, niin aina suoliston loppupäähän ja paksusuoleen tulee aina jossain määrin rasvoja että proteiineja sekä kuitua, joista hiivaa lopulta saa energiaa elämänsä jatkamiseen.

Nyt mitä ilmeisimmin tämä hiivan sopeutuminen ankarampiin elinolosuhteisiin (niin kuin sairaala-bakteerit puolittaiseen ja huonosti tehtyyn desinfiointiin) jotenkin muuttaa sen myös yhä resistemmäksi Nystatiinille että luonnon "antibioteille". Asiaan varmasti vaikuttanee myös se, onko hiiva kerinnyt muuttautua jo osittain rihmastoksi vai onko se vielä enemmän yksittäisissä solumuodoissa. Ja mitä ilmeisimmin on niin, että mitä enemmän rihmastoa, sitä vahvemman resistentin hiiva pystyy muodostamaan itsensä suojaksi.

Kun hiivan isäntä jossain vaiheessa luopuu ankarasta dieetistä ja suolistoon taas virtaa enemmän hiivan "oikeata" ruokaa, on meillä suolistossa hiiva, joka on resistenssi ja "karaistunut" kaikkiin olosuhteisiin, jopa erittäin vähäkaloriseen elämään. Nyt sillä alkaa "kissan päivät", se kasvaa ja lisääntyy voimiensa tunnossa ja isäntä voi entistä surkeammin.

Nähtyäni lukuisia näitä hiivan ja bakteerien "kurjistamiskierteessä" olevia ihmisiä, olen tullut siihen johtopäätökseen, että itse toteutetussa, "perinteisessä" hiivadieetti-ohjelmassa on erittäin suuri riski joutua sellaisen hiivan isännäksi, että sen ylikasvua ei saada enää mitenkään pysäytettyä.

Mielestäni paras lähestymistapa on, jos epäilee itsellään olevan hiivan ylikasvusta johtuvia "hiivan-syndrooma" oireita, että ensin tehdään edellä mainittu laboratoriotesti. Sen avulla saadaan selville, onko kyse todella hiivan/ hiivojen ylikasvusta vai huonojen bakteerien ylikasvusta vaiko molemmista. Sitten herkkyystestin pohjalta valitaan ne aineet, jotka ovat spesifisiä juuri tämän henkilön hiivan/ hiivojen / bakteerien tappamiseen. Mielestäni on virhearviointi, nykyisten testien valossa, uskoa, että hiiva saadaan häädettyä suolistosta ankaralla dieetillä. Jos kerran edes varsinaiset lääkkeetkään eivät kykene tappamaan hiivaa/hiivoja, niin miten ihmeessä vain energian saannin vaikeuttaminen tappaisi hiivaa ?

Asiaa voidaan tarkastella vielä tarkemmin farmakodynamiikan avulla: "Mycostatin" nimisessä lääkkeessä oleva Nystatin toimii siten, että lääkeaine sitoutuu soluseinän steroleihin (rasvahappora-kenteita) saaden aikaan muutoksen solun mebraanin permeabiliteetissä (solunkalvon läpäisevyydessä), minkä seurauksena solun sisältö vuotaa ulos (johtaa hiivasolun kuolemaan).

Kun hiivasolut ovat kehittäneet resistenssin, niin sehän tarkoittanee seuraavaa: ko. lääkeaine ei enää kykene tarttumaan soluseinän steroleihin tai vaikka se vielä tarttuisikin, niin ko. oleva lääkemolekyyli ei pysty aiheuttamaan solukalvon vaurioitumista, jolloin hiivasolu jää eloon. Asian voisi kääntää esimerkillä kansankielelle: lääke on kuin panssariohjus, joka tunkeutuu panssarivaunun seinän läpi ja tappaa sisällä olevat sotilaat. Kun hiiva tulee resistenssiksi, niin se on ankarissa olosuhteissa kasvattanut soluseinämänsä niin "vahvaksi", että Nystatiini- lääkeohjus ei enää kykene tunkeutumaan sen lävitse. Jos kerran lääke on kuin panssariohjus ja ei pysty tappamaan hiivasolua, niin miten ihmeessä vain hiivan varsinaisen ruuan saannin vähentäminen (tarkoittaa hiilihydraattien vähentämistä ruokavaliosta) pystyisi tappamaan hiivasolun ? Ja kun muistetaan samalla, että hiivasolut kykenevät hankkimaan ravintonsa muista lähteistä.

Tätä asiaa en pysty ymmärtämään. Jos jollakin on tähän looginen ja järkevä vastaus, olisin siitä tosi kiitollinen.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin on myös todettava, että on ilmi selviä tapauksia, jotka ovat saaneet avun hiivadieetistä. Mistä tässä on sitten kysymys? Kysymys täytyy silloin olla kahdesta yhtäaikaisesta asiasta: ko. henkilön oma immuniteetti on vielä suhteellisen vahvassa kunnossa ja hiiva on vielä pääasiassa yksittäisissä solumuodoissa eikä rihmastona.

Jos hiiva on vielä solumuodossa, niin silloin dieetistä lienee apua. Mutta se toisaalta edellyttää isännän suhteellisen vahvan immuniteetin avustusta hiivan nujertamisessa. Mainitsemani testi ei suoraan paljasta sitä, onko hiivan ylikasvussa kyse rihmastosta vaiko vasta solukosta. Tämäkin asia tekee koko hiiva-asian entistä monimutkaisemmaksi.

Mistä sitten tietää oman kehonsa immuniteetin vahvuuden ? Tässäpä on tuhannen taalan kysymys! Jos tähän löytyisi selkeä vastaus, se olisi kultaakin arvokkaampi; ei vain hiivan hoidossa, vaan kaikkien kroonisien sairauksien hoidossa.

Miten hiivan hoito tulisi sitten rakentaa ? Hoidon peruspilari täytyy olla oikein valitut "tappoaineet". Vain "panssariohjuksilla", oli ne sitten lääketehtaan tekemiä tai luonnon aineita, on mahdollisuuksia saada hiivan ylikasvu todella hallintaan. Seuraava asia on: pitää vahvistaa immuniteettia "vitaaliaineilla" sekä poistaa kehosta ja ympäristöstä aktiivisella detoksifikaatioterapialla immuniteettia heikentävät toksiset aineet.

Entä ruokavalio ? Ruokavaliossa kokemukseni mukaan kannattaa ottaa käyttöön gluteeniton että maidoton ruokavalio, eikä varsinaista sokeria. Tämä siksi, että edellä mainittu ruokavalio näyttää helpottavan oireita, vaikkakaan kyseinen ruokavalio ei sinänsä "tapa" hiivaa. Ruokavaliossa on äärimmäisen tärkeätä se, että se sisältää riittävästi immuniteettiä vahvistavia perustekijöitä: energiaa, amino- ja rasvahappoja että "vitaaliaineita".

Huonojen/ patogeenisten bakteerienkin hoidossa ko. ruokavalio helpottaa oireita ja niiden häätö on tehtävä myös oikein valitulla aineilla. Patogeenisten bakteerit on mielestäni häädettävä reseptilääkkeillä "luomulääkärin" toimesta ja jatkaa sitten tarvittaessa luonnon "antibiooteilla".

Mutta ei tässä vielä kaikki. On esitettävä peruskysymys: miksi ko. henkilöllä on niin paljon hiivaa ja/tai bakteereja, sillä eihän niitä ole kaikilla ? Kokemukseni mukaan pahaan hiivan/ huonojen bakteerien ylikasvuun päädytään silloin, kun ko. henkilö on joutunut tai ollut laaja-alaisessa toksisessa rasituksessa ja/tai kovassa lääkehoidossa. Näitä ovat esimerkiksi kosteusvauriot, raskasmetallit, kosketus työssä ja/tai kotona muihin myrkkyihin, suoliston parasiitti-infektio(t), stressi, huonot ravitsemustottumukset. Sanalla sanoen: kehon toksinen rasitus heikentää immuniteettia, se laukaisee jonkin sairauden, siihen tarvitaan antibioottia tai muuta kovaa lääkitystä ja alku hiiva- ja/tai bakteerikierteeseen on valmis.

Näiden toksisten "alkutekijöiden" löytäminen on usein hyvin hankala tehtävä. Yhtä vaikeaa ja pitkäjänteistä työtä on myös niiden poistaminen kehosta. Tässä yhteydessä myös kaikki muut toimenpiteet, jotka vahvistavat kehon omaa immuniteettiä ovat tarpeen. Vasta kun keho on saatu edes jossain määrin puhdistettua immuniteettia rasittavista toksista tekijöistä, on toivoa saada hiiva/ huonot bakteerit pysymään poissa myös niiden täsmähoidon jälkeenkin. Mutta onneksi kokemus osoittaa, että tässä myös onnistutaan.

Vielä koko asia pähkinän kuoressa:
- jos epäilet itselläsi olevan hiivan ylikasvua, niin teetä kunnollinen testi herkkyysmäärittelyineen,
- jos testi osoittaa kyseessä olevan "helppo" hiiva, "perinteinen" itsehoitometodi ruokavalioineen todennäköisesti auttaa,
- jos testi osoittaa kyseessä olevan "ankara" hiiva ja/tai bakteeri/ bakteereja, hakeudu asiansa osaavan terapeutin vastaanotolle. Tässä tilassa itsehoito johtaa sinut yhä syvempiin vaikeuksiin.

Teuvo Rantala

takaisin